Viuhkan ohje
Valitan jo valmiiksi joidenkin kuvien epätarkkuutta. Tässä tänään illalla väsäämäni ohje noihin miniviuhkoihin. Tai ehkä vähän sovellettuun malliin tällä kerralla. Toivottavasti saatte ohjeesta irti jotakin ja ainakin kimmoketta lähteä kokeilemaan. laittakaa ihmeessä kysymyksiä, jos ohjeessa on epäselvää, niin teen korjauksia. =)
Kohta 1.
tässä ovat tarvittavat materiaalit ja välineet
sakset
pihdit (ei pakolliset)
vaahtomuovin palanen
nuppineuloja
kirja(jolla ei ole tunnearvoa)
paperinen kaava
rautalankaa pikku pätkä
liimaa
ohutta metallia(esim tuikun kuorta)
silkkipaperia(tässä kokeilin servettiä)

Kohta 2.
Leikataan ohuesta pellistä noin 2mm*25mm suikaleita 10 kappaletta

Kohta3.
Tässä kohtaa kirja astuu mukaan kuvaan erinomaisena metallin lävistämis alustana. Tuikataan neulalla reikä suikaleiden toiseen päähän

Kohta 4.
Valitan huonoa kuvaa, mutta tässä kohtaa olen pyöristänyt suikaleiden sen pään, jossa on reikä ja kaventanut suikaletta piikiksi toista päätä kohden. Vaaleanpunaisissa viuhkoissa en kavennusta tehnyt.

Kohta 5.
Nyt otetaan pätkä rautalankaa ja pujotetaan suikaleiden reikiin.
Rautalanka seivästetään vaahtomuoviin ja viuhkan “ruodot” asetetaan samalle etäisyydelle toisistaan nuppineulojen avulla. tässä kohtaa on oltava erityisen tarkka, että ruodot ovat oikeassa järjestyksessä, varsinkin jos haluaa suljettavan viuhkan. Kuvassa olen käyttänyt paperimallia, mutta liitän tänne tulostettavan version.
samassa kuvassa on myös servetistä leikattu viuhkan pala. Siitä otetaan käyttöön päälimmäinen ja alimmainen kerros (tai mieltymysten mukaan)

Kohta 6.
Otetaan liimaa hyppysellinen sormen päähän ja sivellään kevyesti metallirangan päälle kun se on vielä alustassa kiinni (nuppineulatkin saavat olla). Asetetaan paperi kiinni rankaan ja vedetään neulat varovasti alta pois. Nyt voit varovasti irroittaa viuhkan alustasta. Tässä kuva nurjalta puolelta.
Tarkista, että ranka on joka kohdasta liimautunut ja lisää tarvittaessa liimaa neulan kärjellä.
Rautalanka katkaistaan lyhemmäksi ja käännetään lenkiksi käsin tai pihdein.

Kohta 7.
Liimataan servetin taaimmainen kerros (tai silkkipaperia) varovasti takapuolelle. Eli taas levitetään sormella sitä liimaa. nyt myös paperin kohtiin. Helpompaa on aloittaa toisesta reunasta, kuin yrittää läntätä puoliska heti oikeaan kohtaan. Sitten puristellaan viuhkaa, että tarttuu kunnolla yhteen. Kun viuhka on kuivanut hiukan, sen voi taitella: Kannattaa kohdistaa metalliset ruodot sillä tavalla, että ne eivät ole taitoksessa vaan juuri siinä välissä. Hirmu hankala selittää.
Sitten on vielä tietysti ne tupsut ja pitsit tai mitä ikinä tahdottekaan lisätä. =) Vaaleanpunaisissa viuhkoissa ei ole noita kärkipiikkejä ollenkaan.

Valmis viuhka:

Viuhkan kaava: Kiitos Kulta!!XXX

Kaavassa on kaksi eri muotoa. Kuvan viuhka on tehty isommalla. Jos haluaa enemmän rakosia metalliosien väliin, kannattaa kokeilla pienempää kaavaa.
16. helmikuuta 2008 kello 18.02
Kertakaikkisen hurmaavia viuhkoja ja ohje vaikutti tosi selkeältä!!! Kiitos!
16. helmikuuta 2008 kello 22.15
Kiitos upeasta ohjeesta. Tosi kauniita viuhkoja. Tuon tyyppisiä tarvitaan ehdottomasti myös koirateatteriin, siispä väkertämään sopivalla hetkellä. Eipä tarvitse pähkäillä, että mistä aloittaisi, kun tuo on tosi järkeenkäypä toimintamalli. Kiitos!
17. helmikuuta 2008 kello 12.03
Kiitos tuhannesti ohjeesta! Tätä kokeilen ehdottomasti. Olen yrittänyt tehdä viuhkaa mm. puisista hammastikuista (niitä piti ohentaa) mutta ei siitä tullut kaunista ollenkaan. Ensin katkes tikut ja sitten pinna…
17. helmikuuta 2008 kello 13.53
Hyvä jos siitä saa selkoa! =) Jouduin pari kuvaa heittämään roskikseenkin, kun oli vielä epäselvempiä..
Viuhkojen tekemiseen ei mene kovin kauaa aikaakaan, mutta jonkin verran hermoja saattavat kysyä. Servetti toimi materiaalina uskomattoman hyvin, vaikka aluksi epäilin sen kestävyyttä. Tuli kaunis läpikuultava vaikutelma.
Hanna: Koirateatteri kuulostaa jännittävältä
Kävin katsomassa niitä huovuttamiasi eläimiä (jotka seisovat pystyssä) Niistäkö teet näyttelijät?
Tiina:Tuo metalli toimii hyvin, kun on niin ohutta ja helposti työstettävää. Voin vain kuvitella mitä olisi väsätä puista viuhkaa.. doloreksen sivuilla oli muistaakseni semmoisia kittejä, joissa oli kokonaan metallisen viuhkan osat. Semmoistakin vois kokeilla. Laitan kuvia, jos onnistuu.
21. helmikuuta 2008 kello 16.34
Voi miten ihana viuhka ja ohjekin siihen! En ole aikoihin käynyt blogilistalla ja heti on tullut monta uutta osaajaa. =0)
22. helmikuuta 2008 kello 10.21
Ihania viuhkoja olet tehnyt, täytyykin kokeilla ohjettasi. Malttamattomana täällä odottelen vaihtokuoren saapumista!
23. helmikuuta 2008 kello 21.36
Valitettavasti sain sen vasta tänään postiin. Pääsin eilen vasta viiden maissa, Niin ei kerinnyt eilisen postiin. Toivottavasti et turhaannu odottaessasi. :/
29. helmikuuta 2008 kello 21.39
Kauniita viuhkoja ja hyvä ohje, kiitos
1. maaliskuuta 2008 kello 22.21
Aivan ihania viuhkoja!!